Karttojen käytön merkityksen ymmärtää varmaankin parhaiten kertomalla, miten itse sen opin. Kaikki alkoi siitä, että löysin ensimmäisen erittäin hyvän herkkutattipaikan. Tutkin sitten maastokarttaa ja yritin sen perusteella ymmärtää, mikä siitä teki hyvän paikan. Karttojen tulkinta on jatkuva prosessi, yritys ymmärtää, mikä tekee jostakin paikasta hyvän ja etsiä sen tapaisia lisää. Koko ajan on mahdollisuus oppia lisää. Toivottavasti pääset näillä ohjeilla alkuun. Olen huomannut parin muunkin kokeneen sienestäjän kertoneen käyttävänsä karttoja ja ovat ilmeisesti oppineet sen ihan itse. Itse asiassa ihan looginen juttu.
Netissä on useita karttapalveluja ja niiden sisällöt ja laatu muuttuvat, joten niitä on hyvä vertailla jopa vuosittain. Maanmittauslaitoksen kansalaisen karttapaikalla on parhaat maastokartat, mutta satelliittikartat eivät mustavalkoisina sovellu kovin hyvin sienipaikkojen etsimiseen. Fonectan satelliittikartat ovat minun kokemukseni mukaan parhaimmat, mutta tietyillä pienillä alueilla bing mapsin Bird's eye view on ylivoimainen. Turun seudulla bing tarjoaa tarkkoja ilmakuvakarttoja vain kapealla kaistaleella lentokentältä länteen Naantalin keskustaan asti. Turun keskustan alueella ne ovat surkeaa tasoa, kuten myös koko Kemiönsaarella. Google maps on onneksi ihan hyvä, koska aika moni älypuhelinten sovellus, kuten Mushroom navigator käyttää sitä. Näiden hyvin tunnettujen karttapalvelujen lisäksi löytyy joitakin yllätyksiä, kuten Turun kaupungin karttasivusto, josta löytyy jopa tarkempia maastokarttoja Turun alueelta kuin Maanmittauslaitoksen sivustolta.
Uusi tuttavuus minulle on paikkatietoikkuna, joka tarjoaa mahdollisuuden valita useita karttoja eri lähteistä. Maastokartta tietysti MML:lta ja suurimpien kaupunkien alueilla kantakartta jne. Esimerkiksi seuraavassa luvussa esiteltävältä Mälikkälän metsäalueelta löytyy Turun kaupungin kantakartta ja Luonnonvarakeskuksen puuston ikä -kartta vuodelta 2011. Syrjäisemmiltä seuduilta vastaavia karttoja ei löydy, mutta asia kannattaa kuitenkin tarkistaa.
Hyviä paikkoja löytyy siis yhdistämällä maasto- ja satelliittikarttojen käytön. Se että kummalla kartalla aloittaa, on lähinnä makuasia. Itse olen aloittanut kummallakin, mutta suosikkia en ole vielä löytänyt. Fonectan karttasivusto eli satelliittikartat ovat käyttöliittymältään mukavampia käyttää, joten aloittelijalle se sopii ehkä paremmin aloitukseen. Kansalaisen karttapaikan käyttöliittymä on pysynyt samana ainakin vuodesta 2005 lähtien, jolloin aloitin sen käytön, joten vaikka se hieman kökkö jo on, on se tuttu minulle ja sen takia hyvässä suosiossa.
Herkkutatti pitää kosteudesta, mutta ei makaavasta vaan virtaavasta vedestä. Ojat ja järvien rannat eli sininen väri maastokartalla on se, jota kannattaa etsiä. Kosteikotkin ovat mielenkiintoisia, sillä niistä valuvan veden ääreltä voi löytyä herkkutattia. Maastokartat ovat kuitenkin puutteellisia. Esimerkiksi teiden molemmin puolin on lähes aina oja, mutta niitä ei ole merkitty karttoihin. Metsätiet ovatkin aina hyvin mielenkiintoisia. Toinen mitä kannattaa etsiä on korkeuserot. Laaksojen pohjalle kertyy enemmän vettä ja jos siellä vielä on oja, ovat mahdollisuudet hyvät. Kolmas mitä kannattaa etsiä, on edelleen laaksot, mutta sellaiset alueet, joihin olisi voitu raivata pelto. Jos se vielä on ojitettua metsää, niin taas hyvä. Peltojen viereiset metsäalueet ovat myös mielenkiintoisia. Peltojen reunat pyritään tekemään suoriksi, mutta maasto ei ole suoraviivaista ja ne alueet, jotka sopisivat pelloksi, ovat herkkutatille otollisia.
Maastokartasta näkee myös parhaiten, miten kohteeseen pääsee liikkumaan. Vaikka laissa yksityisteistä kielletään porttien lukitseminen ilman kunnan asentamaa ajon kieltävää liikennemerkkiä, ei portin ohi mielellään aja, jos mukana autossa ei ole isoja voimapihtejä. Portit näkyvät vain 1:16 000 tai tarkemmassa mittakaavassa. Kun herkkutattia kerää parhaimmillaan 16 litran korin kukkuraiseksi viidessä minuutissa ja kolmekin koria on jo raskas ja hankala kantaa pitkiä matkoja, ei kovin pitkiä matkoja mielellään kulje kävellen.
Satelliittikartasta tarkistetaan tietysti puusto. Mitä tummemman vihreää ja tiheää puusto näyttää olevan, sitä parempi. Satelliittikartat eivät kuitenkaan ole kovin ajantasaisia ja usein juuri ne parhaat eli vanhimmat metsät kaadetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti